Korona sekä yhdisti että erotti

Koronabandemia sekä yhdisti että erotti

Koronapandemia on kollektiivinen trauma, joka on sekä yhdistänyt että erottanut. Se on koskettanut jokaista, mutta samalla lisännyt polarisaation myötä eriarvoisuutta. Olemme olleet yhdessä saman haasteen edessä, mutta maksamme siitä monesti aivan päinvastaista hintaa.

Millaisia seurauksia korona on tuonut tullessaan? Liian monelta pienyrittäjä-ystävältä on mennyt työt alta lähes kokonaan samalla kun iso osa terveydenhuollon tai sosiaalitoimen työntekijöistä työskentelee lähes inhimillisesti kestämättömien paineiden alla. Mielenterveysongelmat, yksinäisyys ja syrjäytyminen tulevat olemaan yhteiskunnallisesti valtava haaste.

Psykoterapiassa ihmiset puhuvat uupumuksesta, joka on syntynyt liian kauan jatkuneesta yksinäisestä etätyöstä. Parisuhteiden kriisit ovat syventyneet, kun seinät kaatuvat päälle. Nuoren oppimisvaikeudet ovat lamauttaneet. Äitiä pelottaa lapsen tulevaisuus. Ulospäin hyvältä näyttävä elämä näyttää toiset kasvonsa, kun nainen kertoo, ettei ole töiden ulkopuolella ollut kuukausiin yhteydessä kehenkään. Hän e ole ollut osa kenenkään “koronaperhettä.”

Toisaalta osa voi jopa paremmin kuin koskaan. Ehkä korona ei ole koskettanut hyvää, onnellista elämää oikeastaan mitenkään. Tai korona on voinut nostaa liiketoiminnan kokonaan uuteen menestykseen. Tällöin “selviytyjän syyllisyys” voi estää kokemasta nautintoa. On vain epämääräisen huono olo. Omasta hyvinvoinnista on vaikea puhua.

Koronapandemia on jättänyt jälkeensä syvää turvattomuutta. Kuolema on tullut ajatuksena monelle lähemmäs kuin ennen. Muiden ihmisten välttely on jättänyt jälkensä keholliseen olemukseemme ja kehonkieleemme. Olen huomannut, että oma kehoni hakeutuu automaattisesti hiukan kauemmas kuin aiemmin. Kuulostelen, miten toinen suhtautuu minuun. Ei ole selvää, kuinka lähelle voi tulla.

Turvattomuus ja epäluottamus eivät pysähdy vain kehoihimme, jotka eivät oikein enää tiedä, miten olla lähekkäin. Ihmisten epäluottamus instituutioita ja mediaa kohtaan näkyy voimakkaampana kuin koskaan. Kysymys siitä, kehen voin oikeastaan luottaa ilmenee niin voimakkaina vihan ja turhautumisen tunteina, kapinointina kuin lamaantumisenakin.

Mitä voimme tehdä? Yksinkertaisin vastaus on vahvistaa yhteisöllisyyttä ja rakkaudellisuutta. Ihmisen sisukkuus, kantokyky ja resilienssi eivät synny tyhjiössä. Resilienssi syntyy yhteisöllisyydessä – se syntyy toisten ihmisten avulla ja tuella. Ihmisen resilienssi vahvistuu toistuvissa kokemuksissa, jossa saa kokemuksen siitä, ettei hädän hetkellä jää yksin. Rakkaudellisuus ja yhteisöllisyys ovat ihmisyyden ihanimmat valomiekkamme.

Kannatelluksi tuleminen koskettaa meistä jokaista. Jos olet saanut syntyä rakkaudelliseen perheeseen, se on jo itsessään valtava lahja. Olet saanut tulla kannatelluksi tavalla, joka suojelee sinua elämäsi loppuun asti. Jos sinulla on nyt lähelläsi rakkaita ja ystäviä, olet todella onnekas. Ja jos koit lapsena turvattomuutta, et ole yksin. Et ole huonompi, etkä heikompi. Sinulla on paljon annettavaa ja saat ottaa vastaan kaiken tuen ja rakkauden, jota on saatavilla.

Samalla ihmisen, vahvimmankin resilienssi haurastuu, kun jäämme pärjäämään itsemme varassa. Jokaisen voimat loppuvat joskus. Resilienssin kannalta vaikeiden tunteiden salliminen ja niiden sanoittaminen on ensiarvoisen tärkeää. Resilienssi ei tarkoita tunteettomuutta. Oikeastaan päin vastoin. Kyky tunnistaa ja tuntea vaikeitakin tunteita on resilienssin perustaa. Ihminen on haavoittuva. Vastoinkäymiset kuluttavat voimia. Viha ja suru kuuluvat ihmisyyteen. Niiden tukahduttaminen heikentää resilienssiä, kun taas niiden tunteminen, sanoittaminen ja jakaminen vahvistavat sitä.

Omaa suhdetta yhteisöllisyyteen kannattaa tutkia. Millaisia kokemuksia sinulla on joukkoon kuulumisesta? Oletko oppinut, että toisiin ihmisiin voi luottaa? Oletko saanut kokemuksia, että voit olla joskus haavoittuva ilman, että toiset käyttävät sitä hyväksi? Millaisia kokemuksia sinulla on avun vastaanottamisesta tai myötätunnosta? Milloin olet saanut iloita elämän lahjoista yhdessä toisten kanssa?

Minäkuvamme, uskomuksemme toisista ihmisistä ja suhteemme yhteisöihin rakentuvat arkisissa tilanteissa töissä, naapureiden, ystävien ja perheen kanssa. Millaiset kokemukset vievät meitä kauemmas toisistamme? Millaiset kokemukset yhdistävät? Miten sinä voisit juuri nyt auttaa itseäsi? Miten antaa inhimillistä tukea muille? Millaista hyvyyttä et ole ehkä huomannut tai osannut ottaa vastaan?

***

Seuraava SEAL 1 – Vaativien vuorovaikutustaitojen koulutus alkaa elokuussa 2021.
Lue lisää täältä…

SEAL 2 – Jatkokoulutus alkaa myös elokuussa 2021. 
Lue lisää täältä…

Kysy lisää: henriika@soulteam.fi. tai 040 4168409