Sanaton yhteys vai sanaton sota – tilanne kahvilassa

Istumme tuttavien kanssa iltaa. Mukana on toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Yksi puhuu, kertoo saavutuksistaan, innostuu ja pursuu lisää tarinaa. Muutama komppaa, yhtä naurattaa. Hän taitaa olla ihastunut tarinankertojaan. Yhtä selkeästi ärsyttää, ja hän yrittää aloittaa keskustelua muusta. Kaksi on hiljaa. Heistä on vaikea sanoa, mitä he ajattelevat. Minua jutut alkavat vähän kyllästyttää. Suojaudun itselleni tyypillisellä tavalla: vetäydyn omiin ajatuksiini (olisin myös voinut olla se tyyppi joka posmottaa menemään jaksamatta kuunnella muita). Tarkkailen muita. Etäännytän itseni tilanteesta. Pohdiskelen dialogia. Mitä se oikein tarkoittaa? Miten aidosti tasapainoinen vuorovaikutus syntyy?  

Olimme vuosia sitten Reinhard Mantlerin pitämällä hevostaidon klinikalla, jossa hän esitteli ajatuksen hevosen ja hevoslauman luontaisesta älykkyydestä. Hevoslaumassa tilan ottaminen ja tilan antaminen ovat tasapainossa. Yksilöiden henkilökohtainen voima ja sosiaalinen vastuu laumasta kulkevat käsi kädessä. Jokainen hevonen vaistotasolla tietää, että hänen oma hyvinvointinsa ja lauman hyvinvointi ovat sama asia. Meillä ihmisillä vaakakuppi kallistuu useimmiten jompaankumpaan suuntaan. Harva on yhtä hyvä sekä ottamaan että antamaan tilaa. Joku on hyvä kuuntelija. Toinen selkeä sanoissaan.

 

Meillä on oman rakenteemme, elämäntarinamme ja temperamenttimme mukaisesti erilaisia vahvuuksia ja kasvun paikkoja. Useimmiten ihminen hakee vahvuudestaan turvaa. Filosofi Esa Saarisen sanoin pelauttaa liikaa ykkösketjuaan. Kuuntelijat monesti myötäävät, mukautuvat ja miellyttävät – hakevat turvaa toisten tuesta silloinkin, kun paras olisi sanoa selkeästi, että ajattelee toisella tavalla. Tilan ottajat taas useimmiten väittelevät, pitävät kiinni kannastaan, jyräävät tai päsmäröivät – hakevat turvaa itsestään silloinkin, kun olisi tarpeen kuunnelle toisten kokemusta. 

Sellainen ihminen, joka on taitava antamaan tilaa, on useimmiten hyvä kuuntelija. Hän saa suurta iloa itselleen, että voi auttaa toisia voimaan hyvin ja menestymään. Hän ottaa luonnostaan vastuuta yhteisestä hyvästä ja kykenee tarkkailemaan ja huolehtimaan sekä yksilöiden että koko suuremman ryhmän hyvinvoinnista. Riskinä on, että hän menettää muita auttaessa kosketuksen omaan voimaansa, terveeseen itsekkyyteen ja tilan ottamiseen. Hänellä on riski ajaa itsensä loppuun ja menettää kosketuksen omiin tunteisiinsa ja tarpeisiinsa. Pelätessään hän helposti alistuu ja yrittää miellyttää yhä enemmän. Hän hakee turvaa muista ja estää erityisesti omien haasteiden esiintulon pitämällä yllä ”kaikki hyvin” tilaa. Hän takertuu, on marttyyri ja uhri. Hänen voi olla vaikea erottaa toisistaan vakuuttavuus ja aggressiivisuus. Henkilökohtainen voima on riskialtis painumaan maan alle passiivis-aggressiivisen käytöksen ja kaunan kantamisten vuoksi.

Sellaisella ihmisellä, joka on taitava ottamaan itselleen tilaa, on kosketus omaan henkilökohtaiseen voimaansa ja hän kykenee tarvittaessa suojelemaan sekä itseä että muita. Hänellä on usein luontaisesti paljon energiaa käytössä. Hän kykenee ongelmanratkaisutilanteissa etsimään uusia ja ehkä poikkeuksellisia ratkaisuja. Parhaimmillaan hänellä vahva kyky rauhoittaa vuorovaikutusta ja laskea tarpeen mukaan kiihtynyttä tilaa. Hänellä on kyky auttaa toisia keskittymään olennaiseen haastavissa tilanteissa. Hän pystyy käsittelemään aggressiivista energiaa. Riskinä on, että hän omassa voimantunnossaan menettää kosketuksen omasta vastuustaan yhteisen hyvän rakentajana ja hän ajautuu komentajaksi. Hän esittää riippumatonta, ja pelätessään hyökkää ja pitää toiset vähän varpaillaan. Hän ottaa liikaa vastuuta itselleen sen sijaan, että osaisi delegoida hommia. Hänen on vaikea näyttää heikkoutta ja haavoittuvuutta. Hänellä voi olla haasteena oppia laskemaan tarpeen tullen korkeaviritteistä tilaa itsessään sekä vuorovaikutuksessa.

Silloin kun ihminen menettää kosketuksensa sekä omaan voimaan että toisiin, hän kokee syvää turvattomuutta, mikä pitkään tai toistuvasti ilmetessään johtaa avuttomuuteen, jähmettyneisyyteen ja lamaantumiseen. Lamaantuminen voi olla totaalista vaikeutta pitää itsestä huolta ja saada elämän perusasioita tehtyä. Toisaalta se voi olla kovin hienovaraista päätösten tekemisen vaikeutta. Haaveilua ja ideointia ilman että saa tartuttua toimeen.

 

Toisin sanoen, jollain on paljon henkilökohtaista voimaa, mutta tarvitsee harjoitella myötäämistä. Toisella on paljon sisäistä näkemystä ja hiljaista tietoa, mutta tarvitsee harjoitella ulospäin kannattelee itsevarmuutta. Kolmannella on kyky saada asioita tapahtumaan tahdon ja voiman avulla, mutta he helposti uhraavat oman terveytensä. Neljännen tarvitsee uskaltaa tarttua toimeen. Pienissä ja suurissa. Kumpaa sinun olisi hyvä itsessäsi vahvistaa? Kykyä ottaa tilaa vai antaa tilaa?

Parhaimmillaan ihminen tunnistaa sekä toisen arvon että oman arvonsa samanaikaisesti. Näissä hetkissä kykenemme pysymään omassa totuudessamme ja silti samanaikaisesti kunnioittamaan toisen ihmisen toisenlaisia näkemyksiä, ajatuksia, kysymyksiä. Kuitenkin kyky vastavuoroiseen tunnesuhteeseen, missä säilyy yhteys omaan itseen ja erilliseen toiseen, ”toisen toiseuteen”, on vaativa asia – kuten aivan yksinkertainen ”istutaan yhdessä iltaa” – esimerkki osoittaa.

Psyko- ja parisuhdeterapeutti Pirjo Tuhkasaari kiteyttää tasapainoisen vuorovaikutuksen kahteen kykyyn: kykyyn kohdata oman kokemuksen todellisuus, ja kykyyn kohdata toisten kokemaa todellisuutta ilman, että luopuu omastaan. Ajattelen erästä nuorta poikaa, joka istui vakavana työhuoneeni sohvalla, mietti perheen eripuraa ja kertoi, että ”äiti on parempi riitelemään kuin isi”. Kun kysyin miksi näin, hän jatkoi, ”äiti osaa riidellä niin, että vaikka se on vihainen tiedän, että koko ajan se haluaa sopia.” Äiti kykeni riidellessäänkin säilyttämän kunnioituksen ja hyväntahtoisuuden toista kohtaan ja loi sillä tavalla turvallisuuden perustan lapselleen. Hänen äidillään oli selkeästi tasapainoisen vuorovaikutuksen supervoima.

Ihmissuhteet, joissa kaikki uskaltavat yhtä lailla antaa tilaa toisille ja ottaa sitä itselleen vaativat erillisyyden, paineiden, rajallisuuden ja pettymysten sietämistä. Tarvitsemme uskoa ja luottamusta omiin tunteisiin ja kokemukseen sekä puolien pitämistä mukautumisen sijaan. Monesti terveistä rajoista puhuttaessa tuntuu unohtuvan, että raja ei ole ainoastaan kykyä sanoa Ei kaikelle sille, mitä ei halua. Terveisiin rajoihin kuuluu myös kyky sanoa Kyllä kaikelle sille, mitä haluaa.

Vuorovaikutusta tutkivan neuropsykologian ydin muodostaa ihmisyyden synnyn kivijalan: Se mitä tapahtuu välillämme vaikuttaa syvästi siihen, mitä tapahtuu sisällämme. Psykiatrian professori Daniel Siegel kiteyttää dialogin perustan kuvatessaan, miten ”itse” pitää sisällään aina kaksi. Ensiksi kokemuksen itsestä erillisenä, omana yksikkönä ja toiseksi vasta vuorovaikutuksessa toisiin syntyvän. Ihminen ei ole koskaan umpiossa tai erillään muusta elämästä tai toisista elävistä olennoista. Olemme ytimeltämme riippuvaisia toisista. Minä on itsessä ja välissä. Vuorovaikutuksemme luomassa tilassa.

Koska ihminen on ihmeellinen, monitasoinen ja suuri mysteeri jokainen teoria on vajaa. Niin myös tämä. Joskus toiminta ja sisäinen maailma eroavat voimakkaastikin toisistaan. Toiminta voi olla miellyttämistä ja alistumista, mutta ihminen voi kokea valtavaa raivoa sisällään. Tai komentajuudessa voi olla sisäisessä maailmassa syvä riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden kokemus. Tai useimmiten käyttäydymme eri tilanteissa ja eri yhteisöissä kovin eri tavoilla. Alistumme töissä ja nalkutamme kotona. Mihin maailmaan sinä yleensä menet? Töissä? Kotona? Kun innostut? Turhaudut? Pelkäät? Tunnet rakkautta ja rauhaa?

 

****

SEAL – Vaatiivien vuorovaikutustaitojen täydennyskoulutus

Ilmoittautuminen uusimuotoiseen SEAL – vaativan vuorovaikutuksen täydennyskoulutukseen on nyt avoinna. Tämä koulutus on sinua varten, jos haluat vahvistaa osaamistasi seuraavissa asioissa:

* Antamaan ja ottamaan tilaa sopivasti. Tämä mahdollistaa rakentavan dialogin. Kuinka pitää huolta omista tarpeista ja ottaa huomioon muiden tarpeet samanaikaisesti.
* Kuinka luoda psykologista turvallisuutta ja olla myötätuntoinen. Kuinka luoda tasapaino luottamuksen ja kunnioituksen kesken. Rakentavaa vuorovaikutusta ei ole ilman molempia.
* Kun paine kasvaa – kuinka pysyt rauhallisena, myötätuntoisena ja määrätietoisena vaativissa vuorovaikutustilanteissa.

Paikat menevät nopeasti (vain 2 paikkaa jäljellä), joten lue lisää alla olevasta linkistä.

Ilmoittautuminen Henriikalle sähköpostilla (henriika@soulteam.fi) tai soittamalla minulle numeroon 040 4168409

Lue lisää…

Recommended Posts