Rajoja ei laiteta jotta voisi riidellä, vaan siksi, että sopu säilyisi

”Opi asettamaan rajat!
Älä anna kenenkään kävellä ylitsesi!
Sinulla on oikeus vaatia kunnioitusta!
Arvosta itseäsi ja aseta terveet rajat!
Opi sanomaan Ei. ”

Jos luuhaat somessa yhtä paljon kuin minä, olet todennäköisesti törmännyt ohjeisiin, joissa kerrotaan kuinka asetat terveet rajat ja kuinka sinullakin on oikeus vaatia itsellesi kunnioitusta. Olet ehkä kuullut, miten voit luopua kiltin tytön tai pojan roolista ja oppia sanomaan jämäkästi ei.

Olen monesti ihmetellyt hiukan epämukavaa oloani rajankäyntiohjeiden lukemisen jälkeen. En pystynyt kuitenkaan paikallistamaan mistä oli kysymys. Vasta viime viikolla Linda Kohanovin hevosavusteisessa johtajuuskoulutuksessa palaset loksahtivat kohdalleen.

Olemme monesti ymmärtäneet rajojen asettamisen merkityksen väärin! Raja ei tarkoita taistelukutsua, ei keskustelun loppua tai yksisuuntaisen kunnioituksen vaatimista. Rajojen asettamisen tehtävä on auttaa sinua tuntemaan oma olosi niin turvalliseksi, että voit olla kontaktissa toiseen ja ylläpitää keskustelua. Rajojen tehtävänä on mahdollistaa, että voitte edelleen olla yhteydessä toisiinne.

Totta kai on äärimmäisiä tilanteita, joissa on tärkeintä asettaa raja ja paeta nopeasti tilanteesta. Kuten ollessasi vakavassa fyysisessä tai henkisessä vaarassa. Oletan kuitenkin, että elämäsi rajankäyntikeskustelut ovat suurimmilta osiltaan aivan arkisia tilanteita työpaikoilla, parisuhteissa ja ystävyyssuhteissa, joissa hyökkäystä tai pakenemista tärkeämpää on pyrkiä löytämään keskusteluyhteys ja tarvittava yhteisymmärrys asioiden ratkaisemiseksi.

Omien mielipiteiden ja tarpeiden ilmaisun helppous tai vaikeus vaihtelee niin synnynnäisen temperamentin kuin elämässä opittujen roolienkin takia. Osalle, ehkä luontaisesti ison dominanssin omaaville ihmisille, omien mielipiteiden ja tarpeiden ilmaisu on vaistomaista ja luonnollista. Heille ei tuota vaikeutta käsitellä aggressiivista energiaa. He pystyvät suojelemaan omaa laumaansa ja parhaimmillaan rauhoittelemaan omalla olemuksellaan muita silloin, kun joku uhkaa. Paineisissa tilanteissa heillä on kyky lisätä intensiteettiä ja voimaa  – parhaimmillaan ilman aggressiota.

Luontaisesti dominanteille ihmisille haasteena voi ennemmin olla toisten tunnemaailmalle virittäytyminen, jotta he voivat huomata milloin he jyräävät omaa kantaansa niin suurella voimalla, että homma kääntyy itseään vastaan. Pelätessään he yleensä hyökkäävät ja puskevat entistä suuremmalla voimalla.

Omien mielipiteiden ja toiveiden ilmaiseminen eli niin sanottu rajojen asettaminen voi olla erityisen vaikeaa ihmisille, jotka ovat luonnostaan (tai opitusti) virittäytyneitä toisten tunteille. He haluavat olla mukavia ja pyrkivät välttämään ristiriitoja. Parhaimmillaan heillä on valtava kyky asettua toisten asemaan ja auttaa, sekä sovitella ristiriitoja ja rakentaa rauhaa.

Toisaalta heidän voi olla vaikea erottaa toisistaan vakuuttavuus ja aggressiivisuus. Henkilökohtainen voima on riskialtis painumaan maan alle passiivis-aggressiivisen käytöksen ja kaunan kantamisten vuoksi. Heillä on riski uhriutua, koska heidän voi olla vaikea nähdä omaa vastuutaan rajankäyntikeskusteluissa ehkä luontaisesti dominantimpien kavereiden kanssa.

Mestarillinen, turvaa ja kunnioitusta rakentava vuorovaikutus vaatii molempia yllä kuvattuja laatuja. Se vaatii sekä virittäytymistä toiselle että oman voiman haltuunottoa. Aito dialogi vaatii sekä kykyä kohdata oman kokemuksen todellisuus, että samanaikaista kykyä kohdata toisen todellisuutta ilman, että luopuu omastaan.

Jotta ihmisen on ylipäätään mahdollista kuunnella toista ja kuulla mitä toinen sanoo, ihmisen on tunnettava olonsa tarpeeksi turvalliseksi. Silloin kun keho valmistautuu – vaikka hienovireisestikin – taistelemaan meidän on käytännössä mahdotonta asettua toisen asemaan. Kehon hermojärjestelmän valmistautuessa puolustavaan toimintaan, ihminen ei kertakaikkisesti kykene vapaaseen, luovaan ajatteluun, joka on tarpeen, jotta voimme tuntea myötätuntoa toista kohtaan ja kuvitella, millaista elämä mahtaa olla hänen saappaissaan.

Sinun on tärkeää oppia olemaan niin rohkea, että uskallat kertoa, mitä tarvitset, jotta voit tuntea olosi turvalliseksi. Turvallinen olo mahdollistaa sen, että voit jatkaa keskustelua toisten kanssa, ymmärtää heitä ja itseäsi paremmin sekä lopulta tehdä viisaita ratkaisuja tulevan toiminnan kannalta.

Rajoja ei laiteta jotta voisi riidellä, vaan siksi, että sopu säilyisi.

****

SEAL – Vaatiivien vuorovaikutustaitojen täydennyskoulutus

Kesän myötä elokuussa alkavaan SEAL – vaativan vuorovaikutuksen täydennyskoulutukseen vapautui kaksi paikkaa!

MITÄ HYÖDYT TÄSTÄ KOULUTUKSESTA?

•  Opit antamaan ja ottamaan tilaa sopivasti, joka mahdollistaa rakentavan dialogin. Kuinka pitää huolta omista ja ottaa huomioon muiden tarpeet samalla.
• Kuinka luoda psykologista turvallisuutta ja olla myötätuntointoinen – Kuinka luoda tasapainoluottamuksen ja kunnioituksen kesken. Rakentavaa vuorovaikutusta ei ole ilman molempia.
• Itseohjautuvuus – Miten sinun ja muiden ihmisten psykologiset perustarpeet näkyvät vuorovaikutuksen dynamiikassa. Miten niiden puute vaikuttaa vuorovaikutukseen.
• Itsetuntemus – Miten opit omalla toiminnallasi luotsaamaan kaikenlaisia vuorovaikutustilanteita puolustamisesta ja hyökkäämisestä rakentavaan suuntaan.
• Kehon ja mielen yhteys – Miksi sinun täytyy ymmärtää polyvagaalinen teoria ja tunnetaidot. Miksi osalle ihmisistä sosiaalinen kanssakäyminen on vaativaa ja miten voit mukauttaa itseäsi suhteessa siihen.
• Kun paine kasvaa – kuinka pysyt rauhallisena, myötätuntoisena ja määrätietoisenavaativissa vuorovaikutustilanteissa.

Ilmoittautuminen Henriikalle sähköpostilla (henriika@soulteam.fi) tai soittamalla minulle numeroon 040 4168409

Lue lisää…

Recommended Posts