Oppi tilan ottamisesta ja tilan antamisesta – kun yksi täyttää mielipiteillään huoneen ja toinen ei uskalla sanoa mitään 

Istumme tuttavien kanssa iltaa. Mukana on toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Yksi puhuu, kertoo saavutuksistaan, innostuu ja pursuu lisää tarinaa. Muutama komppaa, yhtä naurattaa. Hän taitaa olla ihastunut tarinankertojaan. Yhtä selkeästi ärsyttää, ja hän yrittää aloittaa keskustelua muusta. Kaksi on hiljaa. Heistä on vaikea sanoa, mitä he ajattelevat. Minua jutut alkavat vähän kyllästyttää. Suojaudun itselleni tyypillisellä tavalla: vetäydyn omiin ajatuksiini (olisin myös voinut olla se tyyppi joka posmottaa menemään jaksamatta kuunnella muita). Tarkkailen muita. Etäännytän itseni tilanteesta. Pohdiskelen dialogia. Mitä se oikein tarkoittaa? Miten aidosti tasapainoinen vuorovaikutus syntyy?  

Olimme vuosia sitten Reinhard Mantlerin pitämällä hevostaidon klinikalla, jossa hän esitteli ajatuksen hevosen ja hevoslauman luontaisesta älykkyydestä. Hevoslaumassa tilan ottaminen ja tilan antaminen ovat tasapainossa. Yksilöiden henkilökohtainen voima ja sosiaalinen vastuu laumasta kulkevat käsi kädessä. Jokainen hevonen vaistotasolla tietää, että hänen oma hyvinvointinsa ja lauman hyvinvointi ovat sama asia. Meillä ihmisillä vaakakuppi kallistuu useimmiten jompaankumpaan suuntaan. Harva on yhtä hyvä sekä ottamaan että antamaan tilaa. Joku on hyvä kuuntelija. Toinen selkeä sanoissaan. Meillä on oman rakenteemme, elämäntarinamme ja temperamenttimme mukaisesti erilaisia vahvuuksia ja kasvun paikkoja. Useimmiten ihminen hakee vahvuudestaan turvaa. Filosofi Esa Saarisen sanoin pelauttaa liikaa ykkösketjuaan.

Kuuntelijat monesti myötäävät, mukautuvat ja miellyttävät – hakevat turvaa toisten tuesta silloinkin, kun paras olisi sanoa selkeästi, että ajattelee toisella tavalla. Tilan ottajat taas useimmiten provosoivat, väittelevät, pitävät kiinni kannastaan, jyräävät tai päsmäröivät – hakevat turvaa itsestään silloinkin, kun olisi tarpeen kuunnelle toisten kokemusta. 

Sellainen ihminen, joka on taitava antamaan tilaa, on useimmiten hyvä kuuntelija. Hän saa suurta iloa itselleen, että voi auttaa toisia voimaan hyvin ja menestymään. Hän ottaa luonnostaan vastuuta yhteisestä hyvästä ja kykenee tarkkailemaan ja huolehtimaan sekä yksilöiden että koko suuremman ryhmän hyvinvoinnista. Riskinä on, että hän menettää muita auttaessa kosketuksen omaan voimaansa, terveeseen itsekkyyteen ja tilan ottamiseen. Hänellä on riski ajaa itsensä loppuun ja menettää kosketuksen omiin tunteisiinsa ja tarpeisiinsa. Pelätessään hän helposti alistuu ja yrittää miellyttää yhä enemmän. Hän hakee turvaa muista ja estää erityisesti omien haasteiden esiintulon pitämällä yllä ”kaikki hyvin” tilaa. Hän takertuu, on marttyyri ja uhri. Hänen voi olla vaikea erottaa toisistaan vakuuttavuus ja aggressiivisuus. Henkilökohtainen voima on riskialtis painumaan maan alle passiivis-aggressiivisen käytöksen ja kaunan kantamisten vuoksi.

Sellaisella ihmisellä, joka on taitava ottamaan itselleen tilaa, on kosketus omaan henkilökohtaiseen voimaansa ja hän kykenee tarvittaessa suojelemaan sekä itseä että muita. Hänellä on usein luontaisesti paljon energiaa käytössä. Hän kykenee ongelmanratkaisutilanteissa etsimään uusia ja ehkä poikkeuksellisia ratkaisuja. Parhaimmillaan hänellä vahva kyky rauhoittaa vuorovaikutusta ja laskea tarpeen mukaan kiihtynyttä tilaa. Hänellä on kyky auttaa toisia keskittymään olennaiseen haastavissa tilanteissa. Hän pystyy käsittelemään aggressiivista energiaa. Riskinä on, että hän omassa voimantunnossaan menettää kosketuksen omasta vastuustaan yhteisen hyvän rakentajana ja hän ajautuu komentajaksi. Hän esittää riippumatonta, ja pelätessään hyökkää ja pitää toiset vähän varpaillaan. Hän ottaa liikaa vastuuta itselleen sen sijaan, että osaisi delegoida hommia. Hänen on vaikea näyttää heikkoutta ja haavoittuvuutta. Hänellä voi olla haasteena oppia laskemaan tarpeen tullen korkeaviritteistä tilaa itsessään sekä vuorovaikutuksessa.

Silloin kun ihminen menettää kosketuksensa sekä omaan voimaan että toisiin, hän kokee syvää turvattomuutta, mikä pitkään tai toistuvasti ilmetessään johtaa avuttomuuteen, jähmettyneisyyteen ja lamaantumiseen. Lamaantuminen voi olla totaalista vaikeutta pitää itsestä huolta ja saada elämän perusasioita tehtyä. Toisaalta se voi olla kovin hienovaraista päätösten tekemisen vaikeutta. Haaveilua ja ideointia ilman että saa tartuttua toimeen.

Toisin sanoen, jollain on paljon henkilökohtaista voimaa, mutta tarvitsee harjoitella myötäämistä. Toisella on paljon sisäistä näkemystä ja hiljaista tietoa, mutta tarvitsee harjoitella ulospäin kannattelee itsevarmuutta. Kolmannella on kyky saada asioita tapahtumaan tahdon ja voiman avulla, mutta he helposti uhraavat oman terveytensä. Neljännen tarvitsee uskaltaa tarttua toimeen. Pienissä ja suurissa. Kumpaa sinun olisi hyvä itsessäsi vahvistaa? Kykyä ottaa tilaa vai antaa tilaa?

Parhaimmillaan ihminen tunnistaa sekä toisen arvon että oman arvonsa samanaikaisesti. Näissä hetkissä kykenemme pysymään omassa totuudessamme ja silti samanaikaisesti kunnioittamaan toisen ihmisen toisenlaisia näkemyksiä, ajatuksia, kysymyksiä. Psyko- ja parisuhdeterapeutti Pirjo Tuhkasaari kiteyttää tasapainoisen vuorovaikutuksen kahteen kykyyn: kykyyn kohdata oman kokemuksen todellisuus, ja kykyyn kohdata toisten kokemaa todellisuutta ilman, että luopuu omastaan.

Kuitenkin kyky vastavuoroiseen tunnesuhteeseen, missä säilyy yhteys omaan itseen ja erilliseen toiseen, toisen toiseuteen, on vaativa asia kuten aivan yksinkertainen ”istutaan yhdessä iltaa” – esimerkki osoittaa. Ajattelen erästä nuorta poikaa, joka istui vakavana työhuoneeni sohvalla, mietti perheen eripuraa ja kertoi, että ”äiti on parempi riitelemään kuin isi”. Kun kysyin miksi näin, hän jatkoi, ”äiti osaa riidellä niin, että vaikka se on vihainen tiedän, että koko ajan se haluaa sopia.” Äiti kykeni riidellessäänkin säilyttämän kunnioituksen ja hyväntahtoisuuden toista kohtaan ja loi sillä tavalla turvallisuuden perustan lapselleen. Hänen äidillään oli selkeästi tasapainoisen vuorovaikutuksen supervoima.

Ihmissuhteet, joissa kaikki uskaltavat yhtä lailla antaa tilaa toisille ja ottaa sitä itselleen vaativat erillisyyden, paineiden, rajallisuuden ja pettymysten sietämistä. Tarvitsemme uskoa ja luottamusta omiin tunteisiin ja kokemukseen sekä puolien pitämistä mukautumisen sijaan. Monesti terveistä rajoista puhuttaessa tuntuu unohtuvan, että raja ei ole ainoastaan kykyä sanoa Ei kaikelle sille, mitä ei halua. Terveisiin rajoihin kuuluu myös kyky sanoa Kyllä kaikelle sille, mitä haluaa.

Vuorovaikutusta tutkivan neuropsykologian ydin muodostaa ihmisyyden synnyn kivijalan: Se mitä tapahtuu välillämme vaikuttaa syvästi siihen, mitä tapahtuu sisällämme. Psykiatrian professori Daniel Siegel kiteyttää dialogin perustan kuvatessaan, miten ”itse” pitää sisällään aina kaksi. Ensiksi kokemuksen itsestä erillisenä, omana yksikkönä ja toiseksi vasta vuorovaikutuksessa toisiin syntyvän.

Koska jokainen teoria on vajaa, niin myös tämä. Joskus toiminta ja sisäinen maailma eroavat voimakkaasti toisistaan. Ihminen voi miellyttää ja alistua, mutta kokea raivoa sisällään. Tai komentajan sisällä voi olla syvä riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden kokemus. Useimmiten käyttäydymme eri tilanteissa ja eri yhteisöissä kovin eri tavoilla. Alistumme töissä ja nalkutamme kotona. Tai räyhäämme netissä ja myötäilemme muualla. Kuka mitenkin. Mihin maailmaan sinä yleensä menet? Töissä? Kotona? Kun innostut? Turhaudut? Pelkäät? Tunnet rakkautta ja rauhaa?

5. vinkkiä dialogin rakentamiseen

1. Kuuntele.
Yritä aidosti ymmärtää ja asettua toisen asemaan.

2. Hengitä ja tunne maa.
Aisti, mitä sinussa tapahtuu. Jos kiihdyt, hengitä rauhassa ulos ja rauhoitu.

3. Kerro mitä oikeasti ajattelet.
Älä esitä tai yritä miellyttää.

4. Ole utelias uudelle.
Toisilla voi olla sinulle annettavaa enemmän kuin arvaatkaan.

5. Rakenna rauhaa.
Säilytä kunnioitus ja hyväntahtoisuus toista kohtaan silloinkin, kun olet eri mieltä.

****

SEAL – Vaativien vuorovaikutustaitojen täydennyskoulutus

Ilmoittautuminen elokuussa 2018 alkavaan SEAL-vaativan vuorovaikutuksen täydennyskoulutukseen on nyt avoinna.

KOULUTUKSEN HYÖTY syntyy seuraavien teemojen syvemmästä osaamisesta:
• Tilan antaminen ja tilan ottaminen dialogin perustana
• Psykologinen turvallisuus ja myötätunto – luottamuksen ja kunnioituksen tasapaino
• Itseohjautuvuus – psykologiset perustarpeet vuorovaikutuksen dynamiikassa
• Itsetuntemus – kyky luotsata kaikenlaisia vuorovaikutustilanteita eteenpäin hyvään suuntaan
• Kehon ja mielen yhteys – polyvagaalinen teoria ja tunnetaidot
• Kun paine kasvaa – vaativat vuorovaikutustilanteet

Paikat menevät nopeasti, joten lue lisää alla olevasta linkistä.
Hae koulutukseen nyt. Kysy lisää:henriika@soulteam.fi tai soittamalla minulle numeroon 040 4168409

Lue lisää…

Recommended Posts